Zeigarnik ja unohtamisen taito

Onko sinulla jäänyt jokin asia kesken tai selvittämättä, ehkä vuosikausiksi? Kenties olet huomannut, että mielesi palaa siihen aina uudestaan. Mietit, olisiko pitänyt tehdä toisin. Mahdollisesti tulee jopa epämukava olo siitä, että näin tärkeä asia yhä vain roikkuu.

Minulla on paljonkin tällaista rojua mielen komerossa, jota en millään ole saanut siivottua. Siellä ne roinat vain pyörivät, ja minua kiusaa niiden olemassaolo.

Sattumalta huomasin eräässä psykologian alaan kuuluvassa kirjassa käsitteen Zeigarnik-efekti, joka vaikutti kiinnostavalta. Totesin itsekseni: tämähän selittää kaiken.

1920-luvulla professori Kurt Lewinillä oli tapana istuskella Berliinin psykologista instituuttia vastapäätä olevassa kahvilassa. Siellä hän huomasi, että tarjoilijoilla oli taipumus unohtaa tilaukset sitä mukaa kun he toimittivat ne asiakkaille. Keskeneräiset tilaukset he muistivat.

Lewinin oppilas, venäläinen Bluma Zeigarnik tarttui tähän havaintoon ja teki kuuluisat kokeensa. Zeigarnikin johtopäätös oli selvä: ihmiset muistavat paremmin kesken jääneet tehtävät kuin ne, jotka ovat tulleet valmiiksi.

Näinhän se on, tuumiskelin. Juuri näin.

Joskus kauan sitten oli eräs tyttö. Minulle oli suotu yksi päivä ja yksi ilta aikaa, vaikka en sitä silloin tiennyt. Asetelma muistutti Richard Linklaterin elokuvaa Before Sunrise. Olimme kuin elokuvan Jesse ja Celine, ilmassa kevättä, nuorta puhetta, hämmentynyttä läsnäoloa.

Aamu koitti, ja hetket olivat peruuttamattomasti ohi. Vuosien mittaan pohdin monesti, olisiko voinut käydä toisin.

Viime aikoina olen tavoittanut itselleni rauhaa ja väljyyttä. Mieli on saanut toimia omia aikojaan. Ja kuinka ollakaan, komerosta vieri esiin tämä filminpätkä. Taasko sitä täytyy kelata.

Soitin nuoruuteni Celinelle. Hän yllättyi mutta suostui tapaamiseen. Juttelimme, muistelimme, tarkastelimme nykyisyyttä. Lopulta Celine sanoi: ”Eiköhän jatketa tästä kumpikin eteenpäin.”

”Näin tehdään”, vastasin ja tunsin helpotusta.

Bluma Zeigarnikin koejärjestely herätti jo aikoinaan arvostelua, ja kun myöhemmin eri tutkijat koettivat toistaa koetta, tulokset olivat ristiriitaisia. Uudempi muistintutkimus on antanut päinvastaista näyttöä: eheät, keskeytymättömät tapahtumat tallentuvat paremmin.

Mutta minä en halua luopua Zeigarnik-efektistä, sen vapauttavasta vaikutuksesta. Ryhdyn penkomaan komeroa. Otan esiin keskeneräisiä asioita yksi kerrallaan. Katson mitä niille voi tehdä, jotta ne unohtaisin. Sen verran armelias tahdon olla itselleni.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s