E-kirja: lukijan oikeudet

Kirja on kokenut monia muodonvaihdoksia: savitaulu, pergamenttikäärö, painettu kirja. Filosofisesti voidaan ajatella, ettei formaatti muuta kirjaa: kirjallinen teos on jotain muuta kuin kaikki sen kappaleet ja laitokset. Mutta historiallisessa jatkumossa kirjan muutokset ovat väistämättä vaikuttaneet sisältöihin ja ilmaisutapoihin.

E-kirja ei ole vielä löytänyt erityisiä ulottuvuuksiaan, mutta sen se tulee varmasti tekemään. Jo nyt voitaisiin hyödyntää yksinkertaisin tavoin sähkökirjan etuja. Tarkoituksenmukaisuuden vuoksi esimerkiksi Jörn Donnerin muistelmat olisi voitu julkaista painettuna kirjana puoleen tiivistettynä, jolloin sähkökirja olisi ollut entusiasteille tarkoitettu director’s cut, tuhatsatasivuinen Mammutti.

Lukijan oikeudet uhkaavat jäädä sähkökirjasta käytävän keskustelun alaviitteeksi. Väitän kuitenkin, että niillä on ratkaiseva merkitys markkinoiden syntymisessä ja lukijoiden sitoutumisessa e-kirjan käyttäjiksi.

Perinteisen kirjan ostajalla on varsin laajat oikeudet. Luettuaan hankkimansa kirjan hän voi lainata sitä niin monelle ystävälleen kuin haluaa. Hän voi myydä sen eteenpäin mihin hintaan vain saa sen kaupaksi. Hän voi sujuvasti kopioida kirjaa omiin tarkoituksiinsa.

Sähkökirjan drm-suojaukset estävät tällaisen toiminnan. Onkin monesti todettu, että oikeastaan e-kirjaa ei osteta vaan sen käyttöoikeus vuokrataan.

Syksyllä otsikoihin levisi norjalaisen Linn-nimisen naisen tapaus, josta ensimmäisenä kertoi hänen ystävänsä Martin Bekkelund. Naisen varsin laaja e-kirjasto katosi ja Amazon sulki hänen tilinsä. Ilman selityksiä.

Ensiksi arveltiin, että Linn olisi ostanut kirjansa väärästä verkkokaupasta ja siten rikkonut käyttöoikeussopimusta. Tällöin kirjojen poistaminen olisi johtunut kustantajien vaatimuksesta. Mutta taustalla olikin monimutkaisempi sekaannus.

E-kirjan käyttäjänä minulle aiheuttaa levottomuutta ajatus siitä, että lukulaitteelta ja pilvestä häviäisivät ostamani kirjat. Käyttöehtojen rikkomisen lisäksi syynä voisi olla yrityskauppa, konkurssi tai palvelun lopettaminen kannattamattomana. Menetyksen tekee vielä vakavammaksi se, että kirjoihin liittämäni muistiinpanot häviäisivät samalla kertaa.

Ongelman ratkaisuksi on olemassa erityisiä ohjelmia (esimerkiksi Calibre), joilla kopiosuojauksen voi poistaa ja joilla voi varmuuskopioida e-kirjastonsa. Mutta tällöin menetetään sähkökirjojen hankkimisen ja käyttämisen vaivattomuus.

Lukijan oikeuksien kannalta minimivaatimukset olisivat laitteista ja ohjelmista riippumattoman e-kirjaformaatin luominen sekä kopiosuojauksesta luopuminen. Puheet piratismista tässä kohtaa ovat tekopyhiä, koska e-kirjamarkkinoilla ei ole vielä nähty aitoa kilpailua. Kaikki osapuolet koettavat vahtia omia etujaan ja pattitilanne jatkuu.

Olen varma, että lukijan oikeuksien kunnioittaminen hyödyttäisi myös kirjailijoita, kustantajia ja jälleenmyyjiä. Kuka uskaltaa ensiksi ryhtyä pelaamaan reilun pelin säännöillä?

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”E-kirja: lukijan oikeudet

  1. Tero, eikös sisällön vapaan jakamisen ja monistamisen vaikeuttamiseen takana ole halu oppia jotain siitä, mitä levyteollisuudelle on käynyt? Miksi e-kirjasta pitäisi tehdä lukijan oikeuksien (= painetusta kirjasta syntyneiden tottumusten) takia samanlainen ”käyttöliittymä” kuin painetusta kirjasta, sehän on fyysiseltä olemukseltaan erilainen asia? Vain siksi että se on helppoa? E-kirjaa ei lainata kaverille tai myydä kuin kovakantista kirjaa, siitähän jää itselle aina alkuperäinen kappale, joten kyse on monistamisesta. Ja painettua kirjaa tulee kopioitua kopiokoneella aika harvoin. Piratismi on piratismia, kuten kuititon remonttityö on harmaata taloutta, vaikka mittakaava onkin pieni, oma keittiö tai oma e-kirjahylly.

    • Levyteollisuus on jo luopunut drm-suojauksesta, kun ostajat protestoivat voimakkaasti. Sähkökirjoissa vesileimaus on varteenotettava keino piratismia vastaan varauduttaessa. Tärkeintä olisi kuitenkin tehdä e-kirjan ostaminen niin houkuttelevaksi, ettei asiakas halua nähdä piraattikopion hankkimisen vaivaa. Voidaan puhua ostokynnyksestä: minkä hinnan kuluttaja on valmis maksamaan vaivattomuudesta. Minulla tällä hetkellä ostokynnys liikkuu 16–20 euron välillä. En voi maksaa e-kirjasta samaa hintaa kuin perinteisestä kirjasta, koska lukijan oikeuteni ovat rajoitetut.

  2. Tietokoneohjelmistojen jälkimarkkinat toimivat sähköisen yksilöivän tunnuksen avulla, joka on liitetty ohjelmayksilöön. Sen avulla voi ’kuolettaa’ oman käyttöoikeutensa ja sen avulla uusi omistaja aktivoi oman käyttöoikeutensa juuri siinä tietokoneessa jossa ohjelman ainutta toimivaa kopiota kulloinkin käytetään. E-kirjojen osalta ei pitäisi olla teknisiä esteitä säilyttää omistajalla samantapaiset oikeudet ja mahdollisuudet edelleenluovutukseen.

    En usko, että nykyisiä e-kirjoja lukevaa tekniikkaa on yleisesti saatavilla enää muutaman vuosikymmenen kuluttua. E-kirjan säilöminen vaatinee aika-ajoin sen siirtämistä uudelle tekniselle alustalle. Nykytekniikalla varma säilöminen edellyttänee pilvipalvelujen välttämistä sekä jatkuvaa vamuuskopiointia useammalle medialle noin parin vuoden välein. Onko tämä verrattavissa painetun kirjan ’hallintaan’? Ei, ja myös siksi e-kirjan ei pitäisi olla saman hintainen kuin painettu kirja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s