Nadežda

Sinä tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin
että sielultaan jokainen on vapaa
ja ennen herkeämistään pakotettu
käyttämään vapauttaan kykyjensä mukaan.
Tänään minä en voinut kirjoittaa sinulle,
mistä ja minne minä tulin ja menin
ja mitä ajattelin kun näin ihmisyyden kasvot
etääntymässä silmänrävähtämän hetkellä
arkipelagon ahtaisiin salmiin ja käytäviin
taas kappaleen matkaa kauemmaksi kohti
rannattoman aron viimeistä valkamaa.
Minä katson sinusta otettua kuvaa
monien käsissä rypistynein kulmin
sinun varjostettuihin, ilkamoiviin silmiisi,
näen lannistumattomat ohimot ja poskipäät
ja sanat sanat huulillasi sanomattomat.
Oi Nadežda! tule jo kotiin, kerro niille
että sydämet ovat jo kylliksi pakahtuneet,
että riittää jo karaisu ja rautaiset syleilyt.
Ikävällä on vain yksi kaunis ja kestävä nimi,
ja se on sinun, eikä minun
mykkyyteni kykene sitä ääntämään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s